jotain elämästä

maanantai 4. elokuuta 2014

Julia kommentoi kauniisti edelliseen postaukseen.

Niin kauniisti, että päätin jatkaa samalla linjalla - kuvilla minun elämästä, niin kuin niinä hyvinä blogiaikoinani. Tärkeintä on kuitenkin se mitä kirjoitan ja miten kirjoitan.

Se mistä kirjoitan.

Esimerkiksi siitä, että Turussa sai hakea jugurtin päälle mustikat, vadelmat ja villimansikat aamulla suoraan maasta. En tosin ala romantisoida, minulla on ihan yhtä ihana olo kun otan niitä myös Pakkasmarjan Kuningas-pussista.

Isä osti itselleenkin chia-siemeniä, mutta sen enempää en kirjoita aiheesta #fitness.




(Sulkujen kanssa on kuitenkin hyväksyttävää sanoa, että vaikka miten olenkin nyt rakastunut Parks and Reciin niin mielummin heittäisin nenäliinaboksin roskiin, lähtisin juoksulenkille ja katsoisin kymmenen tunnin sijaan vain yhdeksän tuntia Netflixiä päivässä. Seuraa kuva minusta parantamassa liikuntatuntien haavoja Masku-talolla.)




Ylieditoitu kuva kehystetyistä Turku Treasure Map -leikkeistä.


Muistikortillani oli 20 teknisesti parempaa valokuvaa Tuutikista, mutta tämä sai minut nauramaan.


Kissa tykkää hengata olkapäillämme - tai ainakin me tykkäämme kun kissa hengaa olkapäillämme.
ps pus pus niko i love you


Saamme jossain vaiheessa uuden kirjaston Maunulaan, mutta tässä vanhassa on tiettyä tunnelmaa.


Pekka Töpöhäntä oli ilmaishyllyssä niin hyväkuntoisena, että päätin ottaa sen varastoon meidän lapsillemme. (Isä, äiti, ei vielä.)

Kävin tänään myös juttelemassa psykiatrisella poliklinikalla. Kiva nainen sanoi, että minun ei kannata murehtia koulua (sanoi paljon vakuuttavammin, lupaan). Olo helpotti.

Mutta jatkan silti ajatustyötäni tärkeästä aiheesta millainen käsiala valita muistiinpanoihin.

Ja mitä eri vaihtoehdot kertovat minusta mahdollisesti vieressä istuvalle opiskelijalle.

"Entä jos kukaan ei istu minun viereen?" tuntuu paljon vähäpätöisemmältä asialta.

4 kommenttia

  1. Parks and Recreation on yksi lempparisitcomeista, ja samanlaiset kouluasiat huolettavat minuakin. Meidän pihalla on monta isoa vadelmapensasta, mutta marjat on kaikki surkeita ja mustia, liekö kesäkuun kylmät tappaneet. :/ Elämäkuvat on parhaita.

    VastaaPoista
  2. Mitä virkkaat tuosta punaisesta langasta? :)
    Kauniita kuvia !

    VastaaPoista
  3. Saana: en tajua miten nyt vasta tajusin katsoa Parks and Reciä! olen muutaman kerran kai katsonut ekaa jaksoa pari minuuttia ja lopettanut, onneksi nyt jaksoin vähän pidemmälle ja jäin koukkuun!

    ano: siitä tulee piiloutumishuivi syksyyn ja kouluun

    eerika: olen toisiksi söpöin. sinä olet söpöin. tai ensin tuutikki ja paavo, sitten sinä, sitten minä.

    VastaaPoista