liikunnasta

torstai 26. tammikuuta 2012



Tässä on joogamattoni, ja seuraavaksi aion myöntää pitäväni sanasta ecowellness paljon enemmän kuin itse joogasta. Pidän sanasta ecowellness hyvin paljon enemmän kuin itse joogasta. Kävin siellä kerran. Seuraavalla kerralla mieleni kehitti flunssan. Kolmatta kertaa edeltäneenä yönä en nukkunut lähes yhtään kunnes joskus aamukuudelta päätin, että nyt saa minun joogaurani loppua.

Joku sanoisi, että ihan naurettavaa luovuttaa yhden kerran jälkeen, mutta minä tunnen itseni melko hyvin, ja en todella mene sinne enää uudestaan.

Minulle menee jalkaan Zaran farkut koossa 38, joten ei minulla todellakaan ole tässä sellaista omg oon läski-tyyppistä murhetta. Olen pienikokoinen, todellakin, mutta siinä vaiheessa kun Kaskenmäen kapuaminen ei ole yhtään hauskaa, vituttaa. Ja paljon.

Rakastan kävelylenkkejä, mutta ongelma on siinä, että taajama-alueen ulkopuolella kävelylenkit muuttuu liikuntalenkeiksi. Turussa voi vaan haahuilla päämäärättömästi kuulokkeet korvilla, mutta täällä täytyy varta vasten lähteä harrastamaan liikuntaa pimeälle kävelytielle, jota sitten sahaat edestakaisin ilta illan perään.

Sähköpostissani on kahden kuukauden salikortti, jonka jonain hämyisenä ja itseinhoisena yönä lunastin CityDealista. Oli edukas, mutta järkeväksi ostokseksi se muuttuu vasta siinä vaiheessa kun uskallan raahautua sinne salille ja sanoa siinä tiskillä, että hei minulla olisi tälläinen lahjakortti.

Seuraa lista asioista, joita pelkään: 1. Etten osaa 2. Etten onnistu 3. Etten opi. 4. Että muut osaavat, muut onnistuvat ja muut oppivat.

En oikein tiedä miten ratkaista tämä koko liikuntaongelma. Siksi pyydänkin teiltä neuvoja! Miten selviäisin salille asti, ja ennen kaikkea, mitä minä siellä sitten tekisin? Miten treenata kotona? Miten oppia nauttimaan liikunnasta? Pitääkö siitä edes nauttia? 

11 kommenttia

  1. Mulla oli pitkään sellanen vaihe etten liikkunut paljon yhtään, sitten päädyin menemään salille ja lopulta ryhmäliikuntatunneille (spinning, bodycombat, bodypump) ja tykkään ihan hulluna! Vasta kun aloin käymään näillä tunneilla innostuin liikunnasta ihan tosissaan enkä jätä yhtään tuntia välistä jos ei oo ihan pakko. Mun mielestä ei oo mitään järkeä painostaa itseään joka kerta liikkumaan esimerkiksi joillekkin tappojuoksulenkeille, vaan tekee sellasta mistä itse tykkää ja nauttii. En väitä että tykkäisit välttämättä samoista jutuista mutta tosiaankin kannattaa kokeilla kaikkea rohkeasti ja löytää sellanen juttu mistä ihan oikeasti nauttii :-)

    VastaaPoista
  2. mitä joogamuotoa kokeilit tai mikä siinä sinua eniten ärsytti/ahdisti?
    olen itse varsin vannoutunut astangajoogaaja ja ymmärrän hyvin, ettei se kaikille ole se oma juttu. itse olen löytänyt siitä tosi paljon.

    tänä keväänä aloitin kansalaisopistossa pilateksen. se on kamalaa rääkkiä ja hirveää jo osaamattoman opettajan takia, mutta 33 euron kurssimaksu on opiskelijalle niin suuri, että pakko siellä on käydä.

    mene salille hiljaisina hetkinä (keskellä päivää tai myöhään illalla), jolloin saat olla rauhassa ja keskittyä omaan tekemiseesi. muihin itsensä vertailu on yliarvostettu viihdemuoto.

    VastaaPoista
  3. Ite ahdistun ajatuksesta liikunnasta ja siitä että PITÄISI liikkua. Lenkkeily on tuskaa ja yhteiset tunnit muiden kanssa ahdistavat. Sitten tajusin että hitto, liikuntahan voi olla illalla luurit korvilla luistelua(kesälläkin kupittaalta saa vuokrattua rullaluistimet ja suojat 4e/kaks h) tai vaikka kavereiden kanssa seinäkiipeilyä tai keilailua. Yhtäkkiä jaksankin juosta portaat paikkoihin tuskastumatta ja mäkiä ei edes huomaa. Ei liikunnan ole pakko mitään superurheilua ollakkaan. Pieni kiva joka päivä käy myös mainiosti. Siinä mun neuvoni.

    VastaaPoista
  4. jee jemina oot ihana, luulin olevani luomakunnan ainoa jolle jooga ei ollutkaan tajunnanräjäyttävä kokemus. Olen tanssinut koko ikäni, mutta jooga vain sattuu ja tuntuu pahalta..
    Koska haluan sinut leiriini, ehdotan jotain aikuisten tanssitunteja. Oon sitä mieltä et parasta täysikäisyydessä tulee olemaan, et voi mennä aikuisbalettiin, vetää pehmeät tossut jalkaan ja tehdä rauhassa yksinkertaisia liikkeitä. Klassisen musiikin tahtiin!

    VastaaPoista
  5. Täällä myös yksi, joka kokeili joogaa, mutta matto sai jäädä rullalle kaapin perukoille 4. kerran jälkeen.... En tiedä olisiko joku muu joogamuoto ollut sopivampi (kokeilin hathaa), mutta oman osansa tähän inhotukseen toi erittäin epäkannustava ohjaaja.

    Mulla on sama ongelma, että salille meno vaatii hirrrveästi rohkeutta ja henkistä tukea, joten nyt suunnittelimme pienen kaveriporukan kanssa aloittavamme yhdessä helmikuussa salilla käynnin. Löytyisikö sinulta lähipiiristä joku ystävä, joka voisi mennä salille kanssasi?

    VastaaPoista
  6. hihih ihanaa, etten ole ainoa liikuntavihaaja! :]] kävin joskus joogassa äitini mukana, mutta minulle tuli mieleen lähinnä joku synnytysvalmennus, kun siellä oli sali täynnä tätejä ähisemässä ja puhisemassa ihme asennoissa. Koetin pilatesta ja siinä jumppapallon päällä pää alaspäin ähisten lihakset täristen mietin, että mikä helvetin järki tässä nyt sitten on. Koetin käydä salilla, mutta totesin sen inhottavaksi, kun tunsin kymmenet superbodarisilmät porautuvan selkääni, kun tein vähän vaan jotain sarjaa vähän vaan jollain typerillä painoilla. Kokeilin myös juoksemista, mutta vihasin sitä kun joka kerta valui litimärkänä hiestä ja polviin sattui. Ratsastaessa talviaikaan tulee kylmä ja selkäni ei kestänyt sitä. Ryhmäliikuntatunteja vihaan, koska niissä täytyy olla muiden pällisteltävänä.

    Minusta on siis täysin ok, että ei tykkää liikunnasta. Minä vihaan niitä blogipostauksia joissa liikuntahörhöt sanovat, että elämänne on sisällötöntä ja kamalaa jos ette liiku.

    Jos haluaa tehdä jotain jumppaa kotona, niin kannattaa ostaa kahvakuula ja jumppapallo ja laittaa youtubeen hakuun esim. sanoilla "kahvakuula" tai "kotijumppa" tai "vatsalihastreeni". Näitä minä teen kotona itsekseni ja kun katson telkkaria niin pompottelen jumppapallon päällä (pitäis vissiin tehä jotain tuolle vatsalle). Joogamatto ei myöskään mene hukkaan, kun sitä voi käyttää ihan tavallisena jumppamattona ja tehdä sillä niitä kotiurheiluja. :-) Myös kaupunkikävely käy oivasta liikunnasta, samoin haravointi tai postin haku. Ei sen nyt tarvi olla mitään suurempaa. En ymmärrä miksi kaikkien täytyisi olla super urheilijoita tai urheilla joka päivä. Toisille se ei vain sovi. Ja minä olen siitä elävä esimerkki (sillä mulla on ollut viimeiset kaksi viikkoa kalenteriin merkittynä kolmelle päivälle/vko zumba, enkä edelleenkään ole mennyt. Tänäänkin olisi, mutta en kyllä halua mennä).

    T. Maija

    Ps. Olet paras!

    VastaaPoista
  7. voi toivottavasti saat keksittyä jotain kivaa ratkaisua tuohon! kerro sitten mullekin... :) Pari vuotta sitten tanssin aika paljon, mutten ollut oikeastaan yhtään hyvä. Aloitin vuodenvaihteessa taas tanssitunnit, mutta heti ensimmäisen tunnin jälkeen muistin kuinka kurjaa siellä oli. Aina kun onnistuin ja tunsin että osaan edes vähän, nautin tanssimisesta ihan hirveästi. Mutta suurimmaksi osaksi en, koska olin yksi huonoimmista. Tuntuu tyhmältä sanoa se niin, mutta se ei ollut kivaa räpistellä muiden perässä jotain sinne päin. Koko seuraavan viikon ajan vaan stressasin ja panikoin seuraavaa tuntia, kunnes lopulta päätin etten halua kiduttaa itsetuntoani sillä. Sinne meni aika rutosti rahaa, mutta ajattelen, että minä itse ja itsetuntoni olemme niin hirmuisen paljon tärkeämpää kuin se raha. Niin sinäkin! <3

    VastaaPoista
  8. hei mussukat, olette ihan parhaita!!!
    ehkä minä tästä vielä alan ryhdistäytyä. eikä enää nukuttaisi niin paljoa kun olisi paremmassa kunnossa. ja tästä johtuen jaksaisin taas lukea pääsykokeisiin entistäkin skarpimmin.

    olette kultaisia

    VastaaPoista
  9. mulla ei oo valitettavasti tarjota kauheena vinkkejä, samaistumista kylläkin. kokeilin joogaa syksyllä, mutta jossain vaiheessa alkoi turhauttaa kun kaikki muut (60 vuotta vanhemmat mukaanlukien) vetelee ihan mahdottomia liikkeitä. päätin sit etten enää mee joulun jälkeen, ettei tarvis keksiä enempää tekosyitä lintsaukseen. salille en oo vielä uskaltanu kertaakaan vaikka oon suunnitellu pari vuotta. tanssi on niin kamalaa että skippasin wanhatkin osittain sen takia.

    kuulokkeet päässä haahuilu, pyöräily, ratsastus ja uiminen on oikeestaan ainoita urheilumuotoja joihin mulla on jotain tuntumaa. kokeile uimista jos et kuulu sen vihaajiin, siitä jees laji että vesi viilentää kivasti eikä se liikkumisosuus tunnu ainakaan imo niin raskaalta kuin muu liikunta. inhoon yli kaiken sitä urheilun aikaansaamaa fyysistä kuumotusta !

    minkä alan pääsykokeisiin olet ajatellut lukea? :--)

    VastaaPoista
  10. minä uimassa hahahhahahahahhahahahahahahahahaha

    osaan kyllä (toivottavasti) uida jos petokala uhkaa syödä minut mutta vaikkapa uimahallin altaan päästä päähän uiminen olisi ihan todella suuren työn takana

    ja valtio-oppiahan minä taas kokeilen.

    VastaaPoista
  11. Miksei pitäisi nauttia?

    Itse aloitin roller derbyn. Siinä erityisen nautittava puoli on, että saa pukeutua rouheisiin vaatteisiin ja töniä ja kaikkea siistiä. Vaikka en minäkään treenaamisesta pelkästään nauti. Mutta minä olenkin synnynnäinen epäurheilija.

    Sivupalkkiin kannattaa muuten ehkä vaihtaa äänestyspäivä? ;)

    VastaaPoista